4.1.1991

Kanne Ylivieskan kihlakunnanoikeudessa

A on C:tä ja D:tä vastaan ajamassaan kanteessa ja kannetta kehittäessään lausunut, että hän oli hoitanut C: ja D:n isää, Oulaisista ollutta 4.3.1988 kuollutta B:tä ja huolehtinut tämän asioista. B oli eläessään luvannut A:lle hoitopalkaksi Suomen Yhdyspankki Oy:n Oulaisten konttorissa tilillään olleet rahat, joiden määrä 4.3.1988 oli ollut 31.480,40 markkaa. Kuolinpesän osakkaista vastaajat olivat kieltäytyneet maksamasta A:lle tulevaa palkkaa, kun sen sijaan kuolinpesän kolmannen osakkaan kanssa A oli tehnyt sopimuksen, jonka mukaan tämä maksoi A:lle 6.000 markkaa osuutenaan B:n hoitamisesta ja huolehtimisesta tulevasta korvauksesta. B:n kuolinpesä oli jaettu.

Tämän vuoksi A on vaatinut C:n ja D:n velvoittamista pääluvun mukaan suorittamaan hänelle työpalkkana B:n hoitamisesta ja hänen asioistaan huolehtimisesta tämän kuuden viimeisen elinvuoden aikana kaksi kolmasosaa sanotuista 31.480,40 markasta eli yhteensä 20.986 markkaa 94 penniä.

C:n ja D:n vastaus

C ja D ovat kiistäneet kanteen todeten, ettei A:n ja B:n välillä ollut ollut työsuhdetta. A oli hoitanut B:n asioita ystävänpalveluksena eikä ansaitsemistarkoituksessa. Tosiasiassa A:n vaatimus oli perustunut siihen, että hän oli väittänyt B:n tehneen hänen hyväkseen suullisen testamentin Suomen Yhdyspankki Oy:n tilillä olevista rahoista noin kolme vuotta ennen B:n kuolemaa. Väitettyä lupausta ei kuitenkaan voitu pitää pätevänä testamenttimääräyksenä.

Kihlakunnanoikeuden päätös 14.9.1989

Kihlakunnanoikeus on perusteluinaan lausunut, että A:lla oli oikeus kanteen mukaiseen suoritukseen, mikäli hän pystyi näyttämään, että hänen B:n välillä oli ollut työsopimukseen perustunut työsuhde. Siten juttu oli ratkaistava tarkastelemalla työsuhteen tunnusmerkistön soveltamista tapaukseen.

Työsuhde edellytti työn tekemistä. Työn tekemiseksi kelpasi mikä tahansa inhimillinen käyttäytyminen, jolla oli taloudellista arvoa. Todistajana kuultu X oli kertonut, että A oli hoitanut B:n juoksevat asiat ja raha-asiat. Halvaantumisen vuoksi B ei ollut kyennyt hoitamaan asioitaan. Todistajan kertomuksen perusteella työn tekeminen kanteessa kerrotulla tavalla oli näytetty toteen.

Työsuhteen toisen tunnusmerkin mukaan työtä oli sitouduttava tekemään toiselle henkilölle. Työsuorituksen tuli siten koitua työn teettäjän hyväksi. Mainitun todistajan kertomuksen perusteella A:n tekemä työ oli koitunut B:n hyväksi.

Työsuhde edellytti, että työtä tehtiin palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Koska työn tekeminen ilman vastiketta oli poikkeuksellista, vastaajilla oli näyttötaakka siitä, että A oli tehnyt edellä kerrotun työnsä ilman palkkaa. Tällaista näyttöä he eivät olleet esittäneet. Sen sijaan A oli esittänyt selvityksen sovitun vastikkeen määrästä.

Neljäs työsuhteen tunnusmerkki edellytti, että työtä tehtiin työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena. Oikeus työn johtoon tarkoitti, että työnantaja määräsi työsuorituksesta eli siitä, missä ja milloin työ tehtiin. Työn valvontaoikeudella tarkoitettiin oikeutta valvoa, että työ suoritettiin annettujen ohjeiden mukaisesti. Todistaja X:n kertomuksen mukaan A:n tekemä työ oli ollut juoksevien asioiden hoitoa. Mainittu työn luonne huomioon ottaen B:llä oli ollut oikeus johtaa ja valvoa A:n työtä.

Työsuhteen tuli perustua työsopimukseen. Työsopimuslain 4 §:n 1 momentin mukaan työsopimuksen tekeminen ei edellyttänyt määrätyn muodon noudattamista. Täten myös suullinen sopimus oli pätevä. Todistaja X oli kertonut, että hänen käsityksensä mukaan A:n ja B:n välillä ei ollut ollut työsuhdetta, vaan kysymys oli ollut lämpimästä ystävyyssuhteesta. Toisaalta X oli kuitenkin kertonut B:n luvanneen, että mikäli A hoitaisi hänen asiansa loppuun saakka, käyttötilille jäävät rahat kuuluivat A:lle. X:n mielestä tämä oli B:nn tarkoituksen mukaan ollut palkkaa siitä työstä, minkä A oli B:n hyväksi tehnyt. Kihlakunnanoikeus on katsonut X:n edellä kerrottujen vastiketunnusmerkkiin viittaavien lausumien osoittavan, että A:n ja B:n välille oli syntynyt suullinen työsopimus, johon muut työsuhteen tunnusmerkit olivat perustuneet.

Vastikkeen määrän osalta kihlakunnanoikeus on katsonut todistaja X:n kertomuksen perusteella selvitetyksi, että vastikkeeksi työstä B oli luvannut A:lle Suomen Yhdyspankki Oy:n Oulaisten konttorissa talletustilillä olleet varat. Maaliskuun 26 päivänä 1988 toimitetun perunkirjoituksen mukaan näiden varojen määrä oli ollut 31.480 markkaa 40 penniä.

Edellä olevan perusteella kihlakunnanoikeus on katsonut, että A oli sitoutunut tekemään B:lle työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena sovittua vastiketta vastaan. Työsopimus oli sovittu olemaan voimassa toistaiseksi. Koska työsuhteen kaikki tunnusmerkit olivat sopineet A:n ja B:n väliseen suhteeseen ja koska luvattua vastiketta ei ollut suoritettu A:lle, kihlakunnanoikeus on katsonut, että A:lla oli oikeus saada C:ltä ja D:ltä näiden pääluvun mukainen osuus saatavasta huomioon ottaen, että A oli luopunut kuolinpesän kolmannen osakkaan osalta suorituksen vaatimisesta.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut C:n ja D:n kummankin erikseen suorittamaan A:lle työpalkkaa B:n hoitamisesta ja hänen asioistaan huolehtimisesta kuuden viimeisen elinvuoden aikana 10.493,47 markkaa.

Vaasan hovioikeuden tuomio 15.2.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi C ja D olivat saattaneet jutun, on lausunut, että todistajan kertomuksen mukaan B oli eläessään luvannut, että jos A hoiti hänen asiansa loppuun saakka, kanteessa mainitulle B:n käyttötilille hänen kuoltuaan jäävät varat kuuluivat A:lle. B ja A eivät sen sijaan olleet sopineet, että A olisi saanut palkkaa B:n eläessä. A:lla ei siten ollut kanteessa mainitulla perusteella palkkasaatavaa B:n kuolinpesältä.

Tämän vuoksi hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja hylännyt A:n kanteen.

Perustelut

B ja A ovat edellyttäneet, että mikäli A hoitaa B:n asiat loppuun saakka, A saa ensiksi mainitun kuoleman jälkeen tämän kerrotulla talletustilillä olevat varat. A on sen mukaisesti B:n kuuden viimeisen elinvuoden aikana hoitanut hänen juoksevat asiansa ja raha-asiansa sekä huolehtinut tämän hautaamisesta. Talletustilillä on ollut varoja B:n kuollessa 31.480 markkaa 40 penniä. Kun A on suorittanut hänelle uskotun tehtävän, hänellä on oikeus saada siitä korvaus. C ja D ovat velvolliset suorittamaan kanteen mukaisesti kumpikin pääluvun mukaisen osuuden n vaatimasta 20.986 markan 94 pennin korvauksesta eli 10.493 markkaa 47 penniä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan n kanteen hylkäämisen osalta ja asia jätetään kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan valtion varoista asianajaja Y:lle palkkioksi A:n avustamisesta täällä 1.200 markkaa, mikä määrä C ja D velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle.